Samperin sokeri

Ajattelin, että herkuton ja sokeriton syyskuu voisi olla paitsi hauska kokeilu, myös helppo tapa siistiä kesän aikana ihan lapasesta lähtenyttä syöpöttelyä. Nyt kun eka viikko alkaa olla paketissa, niin voin kertoa, että en oo ikinä ollut yhtä väärässä. Tämä ei ole kumpaakaan, ei hauskaa eikä helppoa. Lisättyä sokeria on joka paikassa!

Olen koittanut välttää ruokia, joiden ainesosaluettelossa sanotaan selvästi sokeri, mutta osa sokereista on naamioitunut eväisiin eri nimellä. Glukoosi, dekstroosi, fruktoosi… Mitä näistä tulisi välttää, ja mitä voisi edes semi-hyvällä omatunnolla syödä? Eilen en saanut unta, ja upposin huomaamattani todella syvälle sokeriviidakkoon. Toiset esimerkiksi väittävät, että hedelmäsokeri on ihmiselle hyväksi, ja toiset tutkimukset sanovat, että se rasittaa sisäelimiä enemmän kuin alkoholi. Osa vannoo Stevian nimeen, ja osa pitää sitä turhana keinotekoisena makeuttajana.

Sen lisäksi, että sokeriin kompastuu jatkuvasti hereillä ollessaan, on se pirulainen tunkeutunut myös meikäläisen uniin. Toissayönä näin unta, että oli pääsiäinen, ja veljenlapset olivat trulleina keränneet suuren karkkisaaliin… Jonka Arja-täti sitten söi.

Loppukaneettina voisi todeta, että on tämä saatana työmaa. Lisättyä sokeria yllätyksekseni sisältävien ruokien listalle ovat päässeet jo pelimakkara (nyyh), sinappi, keittokinkku, viikonloppuaamupalan kruununa olleet pavut tomaattisoossissa, pähkinäsekoitus ja mysli. Sokerittomien ja luvallisten ruoka-aineiden lista sen sijaan on huomattavasti lyhyempi. Tällä hetkellä sallittujen aineiden listalta paikkansa ovat varmuudella lunastaneet vain kraanavesi, kantokyläläinen luomuporkkana, kävyt ja pienet kivet.

Hyvää syyskuuta mulle!

240315 | Rehellinen deitti-ilmoitus

Maajussille Morsian on tositeeveen ikisuosikkini. Esittelyjakson uusinta tuli viime viikolla ja tällä viikolla ruetaan vihdoin aukaisemaan kosioehdokkaiden kirjeitä.

Esittelyjakso oli vähän kuin ylipitkä ja surrealistinen kirje joulupukille. Kaikki olivat vailla ihanaa, nuorekasta, hauskaa, mukavaa ja muutenkin mehevää elämänkumppania… Ja tästä tulikin mieleen, että milloinhan nähdään ensimmäinen realistinen seuranhakuohjelma? Kaikki muu on taidettukin jo kokeilla – ruokatreffeistä alastomiin treffeihin. Arran rehelliset treffi-ilmoitukset -ohjelmassa korulauseet ja kaunistelu unohdettaisiin, ja ruutuun läväytettäisiin seuranhakijat sellaisena kuin he oikeasti ovat. Kun kerran kaikki ihmiset eivät oikeasti ole huumorintajuisia ja hyvännäköisiä, niin miten voi olla että jokainen kuitenkin etsii sellaista elämönkumppanikseen?

“Olen pikkuisen vittumainen ja hankala luonne, mutta osaan remontoida ja keittää potut. Etsin naista, joka kestää kiukuttelua ja on pitkämielinen. Hyvästä perseestä plussaa.”

“Suutun helposti, minulla ei ole ystäviä enkä tule toimeen sukulaisteni kanssa, mutta oon ihan kivannäkönen, osaan tehdä ruskean kastikkeen ja tykkään siivoamisesta. Etsin yhtä kanttista miestä, joka haluaa lapsia ja elättää perheensä.”

“Oon susiruma, mutta tykkään lapsista ja oon helvetin hauska. Etsin likinäköistä naista, joka osaa nauraa oikeissa kohdissa ja silittää kauluspaidat.”

Ois mukavaa vaihtelua, vaikka ite sanonkin.

160315 | TBM – Kenen joukoissa seisot?

Olipa pitkä tauko. Hirveä kiire ja korkea kynnys. Koitetaas taas – ja helpoimman kautta tietenkin, kun on valmis teksti. Ollaan fiilistelty työkämppiksen kanssa lähestyviä lätkäkisoja niin paljon, että jostain mielen perukoilta pomppasi muistiin tämäkin tekstinpätkä. Vappuun on vielä matkaa, mutta onneksi Youtube on pullolaan vanhoja lätkäkoosteita!

Kenen joukoissa seisot?

Urheilun seuraaminen tuntuu vähän valjulta, jos tulessa ei juuri sillä hetkellä satu olemaan suosikkiurheilija tai lempijoukkue. Jännitys, voitontahto ja verenmaku purskahtavat suuhun viimeistelemään penkkiurheilunautinnon vain, jos on sydämellään mukana kannustamassa suosikkiaan voittoon. Kaikkiin kisoihin ei tietenkään voi löytyä suosikkia kannustettavaksi, ja jokainen onkin varmasti joutunut joskus puntaroimaan vastaustaan ”Kenen puolella sää oot?” ja ”Kenen pitäis voittaa?” –kysymyksiin.

Kenen puolella sitten pitäisi olla? Toiset urheilijat hurmaavat persoonallaan, sanavalmiudellaan ja aurinkoisella hymyllään, kun toiset ansaitsevat kovemman kannustushuudon taitojensa ja kykyjensä vuoksi.  Hieman häpeillen tunnustan, että moni huonokin jääkiekkoilija on välttänyt osaltani täystyrmäyksen ulkonäöllisillä avuillaan. Tietysti on olemassa se yksi urheilija, jossa yhdistyvät nämä kaikki. Tarvitseeko täsmentää, että tarkoitan erästä uransa äskettäin päättänyttä mäkihyppääjää?

Sitten kun suosikki on löytynyt, päästään kannustamaan. Urheilukatsomoista kertyneellä kokemuksella uskallan jakaa kannustusjoukot viiteen eri lajityyppiin. Hissukka on se fanikatsomon hiljaisin jäsen, joka ei lähde mukaan aaltoihin eikä huutele suosionosoituksiaan ääneen. Pinnan alla kuitenkin kytee, ja hissukka onkin ihannoimansa kohteen uskollisimpia faneja. Kriitikko puolestaan on jokaisen katsomon suola. Kriitikko näkee epäonnistuneen suoristuksen jo ennen kuin sitä on ehditty tekemään, eikä ujostele mielipiteensä kertomisessa. Kriitikolla on jumalainen lahja löytää kaikesta jotain parannettavaa, ja vielä Maamme-laulun soidessa ja kultamitalien kilistessäkin kriitikon suu käy ja käden viittovat. Tietäväinen taas tekisi kaiken paremmin itse. Erityisen hyvin tietäväinen on perillä tekniikoista, hyökkäyskuvioista, suksivalinnoista ja kaikesta. Katsomoiden äänekkäin jäsen taas on fanaatikko. Oman suosikin puolesta mesutaan, huudetaan, otetaan paita pois pakkassäässä, tuhritaan naama maalauksin ja otetaan vastustajan kannattajilta tarvittaessa turpiin.

Lähestyvissä  jääkiekon MM-kisoissa omaa puolta ei onneksi ole vaikea valita. Sinivalkoisiin verhotut leijonat saavat täyden tukeni ja kannatukseni – ja samalla myös pettymykseni, kirosanani ja turhautumiseni. Ai niin, se viides kannattajaryhmä! Kannattajatyypissä yhdistyvät kaikki yllämainitut piirteet, ja sen voisi nimetä vaikka arjaksi.

(julkaistu Sanomalehti Kalajokilaaksossa 16.4.2011)

230215 | TBM – Ihmeellinen elämä

Tämän vanhan kolumnin loppulause putkahti mieleeni tänään. Elämä on arvaamatonta, mutta onneksi toivoa paremmasta on niin kauan kuin on elämääkin.

Ihmeellinen elämä

Vaikka auringonpaiste on viime viikkoina hellinyt ja hoivannut pohjoisen kalpeaa kansaa, on saatu lukea myös synkemmistä uutisista. Viikatemies ei ilmeisesti lämpöä pelkää, niin tiuhaan karmeista tapahtumista on tämänkin suven aikana uutisoitu. Alkuviikosta kaksi miestä menetti henkensä jonottaessaan pikaruokaravintolan autokaistalla. Tätä kirjoittaessani ei ollut vielä tarkasti tiedossa, mistä pistoolin esiin kaivamiseen johtanut riita alkoi. Poliisi arveli ammuskelun syyksi eräässä haastattelussa, että jollakin meni hermot grillijonossa. Tovi sitten entisaikojen formulasankarin elämä puolestaan muuttui silmänräpäyksessä, vaikka oma henkikulta säilyikin, kun viinanhuuruinen illanvietto katkesi kamalaan rysäykseen ja ystävän kuolemaan.

Tällaisten uutisten keskellä tulee välillä miettineeksi, miten hatarasti elämänlanka roikkuu ihmisessä kiinni. Kohtalon kulkuun ei aina itse voi vaikuttaa, joskus sitä vain osuu väärään paikkaan, väärään aikaan. Uskoipa kohtaloon tai ei, niin tällaiset tapahtumat jättävät harmittavan paljon tilaa jossittelulle. Jos viinaryyppyjä olisi ollut yksi vähemmän, olisiko liipaisinsormi ollut yhtä herkkä? Jos taikajuoma olisi jätetty väliin edes parin kierroksen ajaksi, olisiko tullut hypättyä kulkupelin rattiin? Jos grillijonossa etuilevaa öykkäriä ei olisi kehotettu menemään jonon hännille, olisiko tappelu jäänyt syntymättä?

Päättäjät ovat jo useampaan otteeseen koittaneet tarjota ratkaisuksi milloin mihinkin aselain tiukentamista, ja viinaveroakin on hilattu tasaiseen tahtiin ylöspäin. Pelkällä paperinpyörittelyllä näitä välikohtauksia tuskin onnistutaan kokonaan kitkemään. Jos sen viinapullon tosissaan haluaa, siihen löytyy kyllä rahaa, maksoipa pullo viisi tai viisitoista euroa. Sama pätee pyssyihin. Jos asetta haluaa heiluttaa, ei se tarve välttämättä lupakansiota katso. Varsinkaan, kun suomalaisissa kodeissakin on valtavat määrät aseita, joita ei viranomaisten papereissa ole edes olemassa.

Jos huhut pitävät paikkaansa, niin jokaisella on käytettävissä lopulta vain yksi elämä. Kannattaa varmaan miettiä tarkkaan mihin sen  käyttää.

(Julkaistu Kaupunkilehti Vieskalaisessa 7.7.2010)

200215 | TGIF!

Luojalle kiitos tästä perjantaista. Teen maailmalle ja itselleni palveluksen, ja aloitan viikonlopun viettämisen päiväunilla. Viikon salilla rehkimiset eivät perinteiseen tapaan näy muualla kuin askeleen raskaudessa, venyttely ja rullailu on ihan yliarvostettua. Jalkatreenin päälle pelattu säbäturnaus (josta alla näkyvä Norsulauma muuten VOITTI PRONSSIA!!!) ja eilinen säbävuoro pitävät huolen siitä, että kovin kevein askelin ei viikonlopun viettoon lähdetä.

wpid-img_20150218_135917.jpg

Tässä vielä kuva, joka kuvastaa tämänhetkistä työkykyä:

i-cant-fucking-read-dog

Hyvää viikonloppua! 🙂

160215 | TBM – Kravatti sivuun ja säbään!

Melkeinpä siitä saakka, kun kamppeeni ja koirani Kokkolaan kannoin, on torstai-iltoihin kuulunut kiinteästi parin tunnin höntsäily säbän merkeissä. Työyhteistöstä kasaan raavittu sählyporukka sai yhden punaviininhuuruisen pikkujoulun seurauksena nimen White Elephants, ja tuota nimeä olemme koittaneet ylpeydellä kantaa.

Tähän mennessä norsulauma on osallistunut vasta yhteen turnaukseen ja saanut järjestettyä vain yhden saunaillan…. Mutta lisää on tulossa!

Kravatti sivuun ja säbään!

Työporukkamme sählyilta on pikkuhiljaa kivunnut yhdeksi arkiviikkoni kohokohdista. Tai itse asiassa me kyllä puhumme säbästä, ihan vaan siksi, että se kuulostaa ammattimaisemmalta ja kovemmalta toiminnalta kuin joku satunnainen sählääminen. Ja kovaa meno paikoitellen onkin. Voin nimittäin kokemuksesta kertoa, että rauhallisempikin virkamies muuttuu kuulkaas ihan toiseksi ihmiseksi, kun puku vaihtuu t-paitaan ja salkku sählymailaan.

Olipa sitten päällikkö tai ihan perusduunari, säbävuorolla kaikki saavat samanlaisen kohtelun, eikä pelin tiimellyksessä muutenkaan ehditä titteleitä tuijottelemaan. Monenlaisia työporukan yhteisiä harrastuksia ja ajanviettotapoja on tullut vuosien saatossa kokeiltua eri työpaikoissa, mutta tämä säännöllinen urheiluhetki pienellä porukalla on kyllä mielestäni yksi parhaista tavoista tutustua uusiin työkavereihin. Kinkkisimmissäkin työasioissa on helpompi rimpauttaa tyypille, jonka kanssa on sählyn merkeissä heitellyt yläviitosia kuin naamatutulle, jonka kanssa ei ole tullut poristua muuta kuin ilmoista.

Oma säbäkäyttäytymiseni ei valitettavasti juurikaan eroa arkipäivän Arjasta. Sählyvuorollakin eläydyn ehkä hieman liikaa, ja huutelen vaihtopenkiltä asiattomia kommentteja vastustajille melkein yhtä paljon kuin kannustuksia omalle joukkueelleni. Ärräpäät ovat kentälläkin harmittavan löysässä, ja jokaista epäonnistunutta laukausta ja väärään paikkaan eksyvää syöttöä saattelee vähintään yksi voimasana. Toisaalta myös ilakoin onnistumisista kuin pieni lapsi, ja onnekkaintakin räkämaalia juhlin vähintään yhdellä kiljaisulla.

Tiukkoihin matseihin kuuluu tietysti oleellisena osana jälkipelit. Torstai-illan pelien jälkeen suunsoitto alkaa heti perjantaina, kun työpaikan oven saa kiskottua auki. Tappiolle jääneille irvaillaan, lopputuloksia muistellaan isoon ääneen ja ruoditaan kentällä kulloinkin loistaneet pelaajat, hyvässä hengessä tietenkin. Ja tiedättekö mikä työporukkamme säbävuorolla on ihan parasta? Vaikka työpaikalla puhutaankin usein säbäjutuista, säbävuorolla ei koskaan puhuta työjutuista.

(Julkaistu Sanomalehti Kalajokilaaksossa 17.11.2012)

Norsulauman tämänhetkinen kisakunto punnitaan keskiviikkona leikkimielisessä turnauksessa. Niin leikkimielisessä, että kisapaikalta taidettiin viimeksikin lähteä kotia kohti häntä koipien välissä pettymystä nieleskellen ja kyyneleet poskilla valuen.

100215 | Kehuja oikeassa paikassa

Raivataanpa vaihteeksi vähän jalansijaa sisustusbloggaamisessa. Haluan esitellä pienen, mutta nerokkaan yksityiskohdan ystäväni, isoveljeni Jannen kotoa.

“Olen ylpeä sinusta”, “Näe kauneutta täällä”, “Unelmoi isoista ja pienistä asioista”… Loistavia ajatuksia ja kehuja mihin tilanteeseen vain, mutta erityisen mainiosti ne sopivat tämän oven katselijalle.

image

Sanoinhan jo, että tämä on vessan ovi?